Miten selvitä kriisistä elämään?

Kohdattuani äkillisen kriisin, traumaksikin voisi sano, oivalsin monia asioita kehosta ja mielestä sekä ihmisen tavoista selviytyä. Oivalsin miten helvetillisen tuskallista on kohdata se tuska ja kipu mitä tapahtunut itsessä herätti ja miten vaikeaa on yrittää pysyä läsnä hetkessä, jossa kaikki kipu on niin iholla. Olisi paljon helpompaa pitää ajatukset muualla monin eri tavoin. Pitämällä itsensä kiireisenä, olemalla netissä, touhuamalla ja vaikka millä keinoin, joilla pystyisi pakenemaan itsen sisällä olevaa tuskaa. Tajusin kuitenkin, että teen mitä vain tai menen minne vain niin tuska sisälläni seuraa minua mukanani. 

Kriisi auttoi minua huomaamaan miten paljon olen henkisesti kasvanut ja miten paljon itsesäätely taitoni ovat kehittyneet. Mikä minua sitten on auttanut? Varmaan ihan päällimmäisenä on ollut kyky ja taito rauhoittaa itseään mm. hengityksen avulla ja maadoittaa itseään tässä ja nyt hetkeen sekä kaikkien tunteiden salliminen. Olen ollut surullinen, itkenyt silmät päästäni ja toisaalta vihainen, pettynyt ja ahdistunut. On ollut tärkeää antaa tilaa kaikelle itsessä heräävälle, mutta toisaalta osata olla itselleen armollinen antaen omalle mielelle ja keholle aikaa käsitellä tapahtunutta. Oma ammattitaito on tullut todella koetelluksi oman itseni kohdalla. Osaanko soveltaa itseeni kaikkea sitä mitä työssäni muille opetan ja ohjaan. Miten pysyä läsnä menemättä liikaa tunteiden mukana, hengittää rauhoittaen omaa kehomieltä sekä keskittyä hyviin ja voimaannuttaviin asioihin omassa elämässä. Ensiarvoisen tärkeäksi on myös noussut tukiverkosto. Miten tärkeää ovatkaan ihmiset ympärillä, joille puhua ja jotka kuuntelevat. 

Aiemmin olisin paennut, ollut ahdistuksesta sekaisin ja koittanut kaikin keinoin turruttaa tunteet ja henkisen kivun. Nytkin on ollut haastavaa pysähtyä itsensä äärelle ja kohdata pala palalta kaikki kipu itsessä. Vain siten tapahtuneesta on mahdollista selvitä ja päästä elämässä eteenpäin. On vain pakko uskoa ja luottaa siihen, että elämä kantaa ja voima sisälläni kuljettaa minut kaiken tuskan ylitse. Olisi niin helppoa ja houkuttelevaa tippua avuttomuuteen ja masentuneeseen olotilaan tuntien olonsa totaalisen toivottomaksi. Toivottomuutta olen tuntenutkin, mutta olen pystynyt jollain tavalla säilyttämään oman toimintakykyni kaiken keskellä. Nyt ymmärrän, kun ihmiset ovat sanoneet miten elämässä on asioita, joiden takia jaksaa nousta joka aamu ja yrittää selvitä yrittäen mennä elämässä eteenpäin. Minut on pitänyt elämässä kiinni oma työ, perhe, ystävät ja rakas koirani. On jotain minkä vuoksi jaksaa taistella tuskan läpi. 

Kriisin keskellä olen huomannut miten tärkeää on kuunnella itseään. Kehomielen shokkitila vaikuttaa hyvin monin tavoin meihin. Ei saa nukuttua, ruoka ei maistu ja on työn takana jaksaa huolehtia itsestään. Nyt olen osannut antaa itselleni tilaa ja aikaa muistaen huolehtia myös itsestäni. Sanotaan, että kaikesta voi aina oppia jotain. Mitä tämä kriisi opetti minulle? Se opetti minua arvostamaan itseäni ja asettamaan rajat. 

Kuvat: Iina Laine

Vastaa