VUOROVAIKUTUKSEN MERKITYS  KOHTAAMISESSA JA TOIPUMISESSA 

VUOROVAIKUTUKSEN MERKITYS  KOHTAAMISESSA JA TOIPUMISESSA 

Jokaisella meistä on varmasti erilaisia kokemuksia siitä miten on tullut vuorovaikutuksessa kohdatuksi. Usein kokemustamme määrittää juuri se ensimmäinen tapaaminen. Siihen, miten vuorovaikutuksen koemme ja miten toinen meidät kohtaa, vaikuttaa todella moni asia. Vuorovaikutustilanteessa on läsnä aina kahden ihmisen eletty elämä ja kokemukset sekä suhde omaan itseen ja toiseen. Sanaton viesti, mitä viestimme ilmeillämme ja eleillämme, vaikuttaa todella paljon siihen millainen olo kohtaamisesta jää. Itse koen aina onnistuneeni, kun asiakas ensimmäiseltä käynniltään lähtiessään sanoo, että hänelle jäi hyvä fiilis käynnistä ja että hän tulee mielellään uudelleen – yhteys on tällöin luotu. Todennäköisesti hän on tällöin kokenut tulleensa kuulluksi ja nähdyksi. 

Vuorovaikutustilanteeseen ja kohtaamiseen vaikuttaa todella paljon se miten hyvin tunnemme itsemme ja miten suhtaudumme itseemme. Muistan, miten psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopinnoissa opettajamme sanoi, että toista voi ohjata vain niin pitkälle kuin itse on. Näin se todellakin on. Se, mitä emme näe tai hyväksy itsessämme, sitä emme useimmiten myöskään näe tai hyväksy toisessa. Esimerkiksi empaattiseen kohtaamiseen vaikuttaa se millainen suhde meillä on omiin tunteisiimme. Vuorovaikutuksessa korostuu myös rajojen tärkeys -se, että tunnistamme itsemme erilliseksi toisesta. 

Itse olen asiakkaideni kanssa hyvin pitkälti vain oma itseni. Haluan myös kohdata asiakkaani ihmisenä, juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on. En kohtaa heitä ongelmina tai diagnooseina. En myöskään koe kohtaavani heitä fysioterapeuttina roolin takaa, vaan ihmisenä toiselle ihmiselle, omana itsenäni. En myöskään voi koskaan tietää asiakkaan puolesta, vaikka itselläni onkin tietty tietotaito. Asiakas on aina itsensä paras asiantuntija. Psykofyysinen fysioterapia on aina yhteistyötä asiakkaan kanssa, jolloin asiakas on hyvin aktiivisessa roolissa omassa prosessissaan. Minun tehtäväni on toimia tukena, apuna, peilinä ja suunnannäyttäjänä. 

Eräs asiakkaani totesi käynnin päätteeksi miten ihanaa on aina tulla käynnilleni, kun saa olla täysin oma itsensä eikä toinen tiedä tai päätä puolesta. Hän koki, että luonani hän voi olla rehellinen itselleen ja toiselle. Tämän kokemuksen myötä hän myös oivalsi vuorovaikutustilanteita, joissa toinen on tiennyt tai päättänyt puolesta ja miten ahdistavalta ne ovat tuntuneet. Lopussa hän koki olonsa voimaatuneeksi ja kertoi, ettei ole luultavasti koskaan kokenut samanlaista kuin käynnillä koki vuorovaikutuksessa kanssani. 

Sillä miten toisen kohtaamme, millaisen tilan luomme toiselle vuorovaikutuksessa ja millaisia peilejä olemme toiselle on valtava merkitys sille mitä alkaa tapahtumaan ja miten toinen itsensä kokee. 

Vastaa