HALOO!!! TÄÄLLÄ KEHO!!! KUULEEKO KUKAAN? 

HALOO!!! TÄÄLLÄ KEHO!!! KUULEEKO KUKAAN? 

Onko sulla joskus ollut sellainen olo, että yrität kertoa toiselle mitä tunnet ja koet, mutta toinen ei kuuntele? Luulen, että meidän keholla on välillä tai jopa usein sellainen olo. Pidämme kehoamme välineenä tai toisaalta suutumme sille, kun se yrittää viestiä meille tärkeitä viestejä, joita emme haluaisi tuntea tai kokea. Väsymys on monelle ikävä kokemus ja haluamme sen pois, vaikka sillä olisi tärkeää kerrottavaa meille. 

Valitettavasti olemme tänä päivänä melko irti kehostamme. Siihen on monia eri syitä. Työssäni kohtaamia syitä ovat mm. traumat ja se, ettemme ole lapsena oppineet kuuntelemaan omaa itseämme. Toisaalta myös tämän päivän suorituskeskeisyys arvostaa saavutuksia ja tehokkuutta eikä niinkään oman itsen kuuntelua. Monen keho huutaa pysähtymistä, lepoa ja hellittämistä, mutta siihen ei ole aikaa, koska pitää olla tehokas ja tuottava. Olisi niin tärkeää ja arvokasta välillä vain olla ja hiljentyä itsensä äärelle kuuntelemaan mitä itselle todella kuuluu ennen kuin keho huutaa oireillaan saadakseen huomiomme.

Keho reagoi jatkuvasti siihen mitä sisällämme ja ympärillämme tapahtuu sekä yrittää viestiä siitä mitä meille kuuluu ja mitä tarvitsisimme. Usein kehomme ja mielemme on sitenkin erillään, että vaikka tunnistamme kehon olotilaa voi niiden välillä vallita ristiriita. Ihminen voi vaikkapa tunnistaa, että on väsynyt ja kaipaa lepoa, mutta mieli on sitä mieltä, että lepo on laiskojen hommaa ja että on huono ihminen jos ei jaksa. Siten sivuutamme jatkuvasti kehomme viestejä uupuen ja oireillen. Keho kertoo tarpeistamme ja tunteistamme ja jos emme kuuntele niitä se saattaa ilmetä kehollisina tuntemuksina tai psyykkisenä huonovointisuutena. Kehoa ja mieltä ei vain voi erottaa, vaikka sitä tunnumme kovasti yrittävänkin.

Moni meistä unohtaa kehon vaikkapa työpäivän ajaksi ja päivän päätteeksi ihmettelee esimerkiksi miksi on väsynyt tai päätä särkee. Emme ehkä ole päivän aikana juurikaan olleet tietoisia siitä miten istumme, hengitämme tai kehomme reaktioista vaikkapa stressaavaan tilanteeseen. Vastaanotolleni tulee asiakkaita, jotka ovat käyneet fysioterapiassa, hierojalla ja vaikka missä, mutta oireet palaavat aina takaisin. Yksi yhteinen tekijä kaikkien kanssa on se, että yhteys omaan kehoon on huono. Emme tiedosta omaa hengitystämme, asentoamme tai jännittyneisyyttämme tai sitä miten liikumme. Voidakseen tunnistaa ja tiedostaa on kyettävä pysähtymään ja suuntaamaan huomiotaan kehoon.

 

 

Psykofyysisessä fysioterapiassa harjoittelemme asiakkaiden kanssa pysähtymistä ja hiljentymistä oman kehon ja itsen äärelle, oman kehon tunnistamista erilaisten kehotietoisten liikeharjoitteiden kautta sekä tunnistamaan kehon viestejä ja tarpeita niihin vastaten. Näin asiakas oppii omia vaikutus- ja hallintakeinoja. Vahvistamalla yhteyttä oman mielen ja kehon välillä voi oppia vaikuttamaan todella paljon omaan hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Myös kehoa ja mieltä kannattaa huoltaa säännöllisesti ja ennaltaehkäisevästi eikä vasta sitten kun kaikki varoitusvalot palavat punaisina. 

Yksinkertainen harjoitus (vaikka silti ehkä vaikea), mitä teemme usein asiakkaiden kanssa käynnin alussa, on istuen tai makuulla pysähtyä aistimaan ja havaitsemaan omaa hengitystä ja kehoa. Vain havainnoimalla ja huomaamalla voi saada kiinni siitä mitä itselle kuuluu ja mitä ehkä kaipaa. Keho on väylä yhteyteen omiin tunteisiimme, tarpeisiimme, rajoihimme sekä kykyyn säädellä omaa vireystilaamme ja asentojamme, joiden avulla voimme voida paremmin ja huolehtia itsestämme täydemmin <3

Vastaa