MASENNUS – SYY VAI SEURAUS? 

Torstaina 6.6. oli Turun sanomissa kirjoitus mielipide palstalla otsikolla Masennuslääkkeet kestämättömällä tasolla -nyt tarvitaan Masto 2. Siinä mainittiin, että mielen sairaudet aiheuttavat eniten, kaikkiaan yli 40 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeistä sekä että masennus on yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle johtava mielenterveyden häiriö. Jutussa väitettiin, että masennus vie sairauseläkkeelle joka päivä peräti yhdeksän henkilöä ja että masennuksesta aiheutuvat kustannukset ovat yhteiskunnalla valtavat, joista suurimman osan muodostavat ns. epäsuorat kustannukset kuten työpanosten menetykset. Lisäksi jutussa kerrottiin Masto- eli masennushankkeesta, missä todettiin että masennus on sairaus, josta voi parantua ja palata työhön. 

Tämä herätti minussa jälleen suurta huolta yhteiskuntamme hyvinvoinnista ja mielenterveyden hoidosta. Itse näen, että masennus ei ole edes sairaus vaan se on seuraus ja oire, jostain mihin keho ja mieli reagoivat. Mielenterveyden hoidossa tulisi osata nähdä pinnan alle. Masennuksella on aina juuret ja syy, masennus on seurausta eikä itsenäinen oire tai sairaus. Masennus voi olla ilmentymä esimerkiksi käsittelemättömästä surusta, traumaattisesta kokemuksesta jossa ei ole voinut onnistuneesti toimia, vaan on joutunut alistumaan ja ihminen on jäänyt alivireyden tilaan tai sitten hyvin negatiivisesta minäkuvasta mikä on muodostunut erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Yksinäisyys ja liian vähäinen tuki, etenkin varhaisessa elämänvaiheessa altistaa masentuneelle olotilalle. Masennus voi olla olotilana myös seurausta voimakasasteiselle uupumukselle, kun on jaksanut liian kauan. Syitä on monia ja ne ovat aina yksilöllisiä. 

Masennusta yritetään edelleen lääkitä aivan liian paljon. Kyllähän lääkkeet auttavat, kun niiden aloittamisen jälkeen on turta eikä tunne enää mitään. Itse käytin aikoinaan masennuslääkkeitä ja elämä alkoi hymyilemään. Lääkkeiden lopettamisen jälkeen sama synkkyys palasi, koska syitä masennuksen alla ei hoidettu. Nyt olen ollut useita vuosia ilman masennuslääkkeitä enkä edes koe enää olevani masentunut, koska olen mm. saanut itkuja itkettyä ja alkanut näkemään itseni myönteisemmin. Kriittinen ja tyytymätön sisäinen puhe saa ihan taatusti kenet tahansa alakuloiseksi, kun taas armollinen ja myötätuntoinen mielialan nousemaan. 

Jos kysyn asiakkaalta miksi olet masentunut niin aika harvoin asiakas osaa siihen edes vastata. Masennus on olotila määrittelemättömälle pahalle ololle. Tällöin kehollisesta lähestymistavasta on todella paljon apua. Kehon avulla ihminen alkaa pääsemään kiinni tiedostamattomaan ja oppii löytämään sanoja tunteille ja kokemuksille. Kehotyöskentelyn myötä alkavat todelliset syyt näkyvän oireilun alta paljastumaan. Psykofyysisessä fysioterapiassa ihminen oppii tunnistamaan ja säätelemään omaa vireystilaansa -alivireisyys saa olon tuntumaan masentuneelta, tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan sekä vahvistamaan turvallisuuden tunnettaan. Yhdessä toisen kanssa voi tulla näkyväksi kaiken sen kanssa mikä ilmenee masennuksena. 

Masennus tulisi nähdä seurauksena mielen ja kehon yritykselle selviytyä sekä seurauksena jollekkin mitä ihminen ei yksin ole pystynyt käsittelemään. Masennus on hyvin kehollinen olotila ja masennuksen hoidossa olisi mielestäni aina otettava huomioon myös keho, koska kehollinen tila osaltaan myös ylläpitää masentuneisuutta. Tunteet ja eletty elämä ovat varastoituneina kehoon ja ne tulisi myös saada kehosta purettua voidakseen toipua masentuneisuudesta ja jatkaa elämää eteenpäin. Keho ja mieli ovat aina yhteydessä toisiinsa, halusimme sitä tai emme taikka tiedostimme sitä tai emme. 

  •  

Vastaa