Matkalla, vaan ei koskaan perillä

Vuosi 2011 tapahtui omassa elämässäni suuri käänne, jonka jälkeen löysin oman kehoni., kun se huusi huomiotani sairastumalla. Sitä ennen olin elänyt päässäni suorituskeskeistä elämää vailla mitään yhteyttä itseeni ja omiin tunteisiini. Oma kokemukseni sai minut kiinnostumaan kehon ja mielen yhteydestä ja sen seurauksena syntyi myös Kehon ja mielen hyvinvointi- ryhmä, joka on jatkunut syksystä 2013 aina tähän päivään asti. Osa on ollut mukana alusta asti, osa tullut mukaan matkan varrella ja osa on käynyt kääntymässä. Kyseisiin tunteihin ja vuosiin on mahtunut niin iloa kuin surua, oivalluksia, rohkeaa jakamista ja lämmintä yhteisöllisyyttä. Vaikka ryhmässä ei aluksi kovinkaan monta kävijää käynyt niin joku voima on ryhmää kannatellut jatkumaan näinkin kauan.

Ryhmä on ollut minulle voimauttava ja olen ollut etuoikeutettu saadessani seurata ryhmäläisten matkaa ja olla jakamassa kaikkea sitä mitä ryhmässä on syntynyt ja oivallettu. Vuosi 2018 on ollut minulle henkilökohtaisesti todella käänteentekevä vuosi, johon on mahtunut iloa ja surua, mutta ennenkaikkea omaa voimakasta kasvua kohti todellista itseäni. Alettuani löytää itseäni olen alkanut myös kuuntelemaan itseäni enemmän. Oman sydämen kuuntelu voi joskus olla ristiriitaista ja valinnan teko voi joskus tehdä kipeääkin. Mutta kuten eräs ryhmäläisistä käytti osuvasti muutoksesta käsitettä “välja bort” niin minunkin oli pakko valita pois toinen kahdesta, ryhmä tai omaa vapaa-aika. Joskus on aika jättää jotain taakse, jotta voi jatkaa matkaa eteenpäin ja jotain uutta voi syntyä.

Eilen oli ryhmän viimeinen kerta ja yllätyin miten tunteita herättävä se oli itselle. Olen tiennyt, että ryhmä ja ryhmäläiset ovat minulle tärkeitä, mutten ollut ymmärtänyt miten tärkeä se oikeasti on ollut. Eilen katselin loppurentoutuksen aikana kiitollisena miten kauniita kaikki olivat maatessaan lattialla tultuaan huolehtimaan itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, ottaen aikaa itselleen. Tunnin lopussa minut valtasi suru ajatuksesta miten ymmärrämme asioiden arvon ja tärkeyden vasta, kun se loppuu tai sitä ei enää ole. Itselleni oli henkilökohtaisesti iso asia voida näyttää tunteeni ryhmäläisten edessä, näyttää oma ihmisyyteni ja haavoittuvuuteni. Tajusin, miten pitkän matkan olen kulkenut vuodesta 2011 syksyyn 2018.

Kiitos jokaiselle joka on käynyt Kehon ja mielen hyvinvointi ryhmässä ja olemassaolollaan mahdollistanut ryhmän olemassaolon. Tunnen niin suurta kiitollisuutta jokaisesta ryhmäläisestäni ja asiakkaastani. Tunnen kiitollisuutta siitä, että voin ja saan olla ihminen ihmiselle. Olen kiitollinen siitä, että tänä päivänä uskallan näyttää tunteeni. Eilen tunnin jälkeen olin hämilläni kaikista lahjoista ja korteista, joita sain. Ensimmäinen ajatukseni oli, etten ole sellaista ansainnut, mutta opettelen sanomaan ”Kiitos kaikesta, otan ne rakkaudella vastaan ja uskon olevani niin arvokas, että olen ne ansainnut.”

 

                                                                             Ryhmäläisten kokemuksia viimeisellä kerralla 

 

Ryhmään on ollut tervetullut juuri sellaisena kuin on, omana itsenään ja tunneilla on saanut ja voinut kuunnella omaa kehoaan. Toivon jokaisen opettelevan kuuntelemaan itseään ja arvostamaan itseään juuri sellaisena kuin on <3

Tällä artikkelilla on yksi kommentti

  1. Pirjo

    Kiitos rohkeudestasi, esimerkistäsi ja läsnäolostasi Onneksi matkamme jatkuu…

Vastaa