PSYKOFYYSINEN FYSIOTERAPIA TUKI- JA LIIKUNTAELINKUNTOUTUKSESSA – KUNTOUTUJAN KOKEMUS 

Miten kävelit juuri huoneen poikki? Miten istut tällä hetkellä? Missä tunnet hengityksesi? Aika monella on vaikeaa vastata näihin kysymyksiin ja kuitenkin näillä on merkittävä rooli tuki- ja liikuntaelin vaivojen kuntoutuksessa. Kipuihin sekä liikkumisen- ja toimintakyvyn rajoitteisiin liittyy paljon muutakin kuin vain fyysiset oireet ja harjoitteet. Ongelmiin voi liittyä mm. epävarmuutta, pelkoa, välttämistä, jotka kaikki vaikuttavat siihen miten toimimme ja käytämme kehoamme.

Olen jo pitkään huomannut, että aina ei riitä, että asiakkaalle ohjataan harjoitteet harjoitteina, koska tuki- ja liikuntaelinkipuihin ja kuntoutukseen on todella vahvasti sidoksissa se miten ihminen tunnistaa ja hahmottaa kehoaan. Asennoilla, tavoilla ja tottumuksilla on suuri vaikutus kipujen ylläpysymiseen, mutta harva niitä tiedostaa. Aina ei kyse myöskään ole vain huonosta ryhdistä tai lihasheikkoudesta, vaan asentoihimme ja lihaksiimme vaikuttavat myös tunteemme ja ajatuksemme. Onkin tärkeää, että kuntoutus sisältää tietoisuuden lisääntymisen omista tavoista ja tottumuksista, peloista tai raktiomalleista, jolloin kuntoutuminen on paljon vaikuttavampaa ja ihmisestä tulee itsestä toimija ja vaikuttaja. Tietoisuuden ja hallinnan tunteen lisääntyessä myös mieli usein rauhoittuu, koska epätietoisuus on kuormittavaa.

Seuraavaksi kirjoitan yhden kokemuksen kuntoutuksesta lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen sekä psykofyysisestä fysioterapiasta.

”Lonkkaleikkauksen jälkeen sairaalassa oli muutama fysioterapiakäynti, jossa harjoitteet käytiin läpi kovalla vauhdilla, ei koskettu eikä selitetty tarkkaan. Sain mukaani pinkan papereita ja kotiinpäästyäni olin hämmentynyt, kun en ollut varma miten liikkeet tehtiin. Harjoitemäärä masensi, kun muutenkin oli leikkauksen jälkeen väsynyt. Luovutin enkä tehnyt mitään minkä seurauksena lonkasta tuli jäykkä ja vähän rempula. Osastolla kipu rajoitti harjoitteiden tekemistä. Olisikin hyvä, että harjoitteet olisi käyty uudelleen läpi 2-3 viikon kuluttua ja varmistaa, että ne tekee oikein, mutta ensimmäinen leikkauksen jälkeinen käynti oli vasta kuusi viikkoa leikkauksesta.
Psykofyysisessä fysioterapiassa Marian luona, ennen kuuden viikon kontrollia, kävimme liikkeet läpi ja Maria huomasi minun tekevän liikkeet väärin. Kompensoin liikettä niin, että tein liikkeen väärästä paikasta enkä sieltä mistä olisi pitänyt. Oikeat liikeradat käytiin läpi kädestä pitäen hyödyntäen vertauksia syyt ja seuraukset selittäen. Kävellessäni kävelin juuri niin kuin olin tottunut ennen leikkausta kävelemään helpottaessani kipua. Väärä kävelymalli tuotti kipua reiteen joka askeleella minkä seurauksena vältin kävelemistä. Maria kertoi mistä kipu johtuu ja ohjasi liikettä hetki hetkeltä vieressä. Aluksi tuntui vaikealta, mutta pikkuhiljaa asia alkoi aukeamaan. Parin päivän päästä kipu helpotti ja liikeradat paranivat. Oli kuin lukko olisi auennut nivelessä. Jos olisin kontrolliin asti voimistellut ja kävellyt väärin olisi toipuminen pitkittynyt. Minä en ole pelkkä lonkka, vaan kokonainen ihminen. Kun pää otetaan mukaan ja annetaan itse tajuta ja kuulla kehon kieli, alkaa tapahtua.

Kokemuksiani psykofyysisestä fysioterapiasta: Ihminen huomioidaan kokonaisuutena ja otetaan aivot mukaan hommiin. Ohjaus tapahtuu kädestä pitäen ja katsotaan, että liikkeet menevät oikein. Annetaan ihmisen itse oivaltaa. Selitetään syyt ja seuraukset. Käytetään kielikuvia, jolloin asiat jäävät paremmin mieleen. Ei tehdä kipua vastaan, vaan etsitään liike ja tapa jonka pystyy tekemään. Harjoitteita ei anneta liikaa. On parempi, että tekee hyvin ja oikein, kuin että tekee paljon ja väärin. Annetaan aikaa asioiden sisäistämiseen. Otetaan huomioon miten asiakas voi eikä tuijoteta vain hoidettavaa kohtaa. Kannustetaan. ”

 

Väärä kävelymalli voi olla opittua tai keino lievittää kipua. Vasemman puoleinen tapa kävellä kuormittaa väärin koko kehoa ja aiheuttaa lihasepätasapainoa koko kehoon. Oikeanpuoleinen kuva on korjattu tapa, jossa keskitytään erityisesti leikatun alaraajan kuormittamiseen ja oikeaan linjaukseen. 

Psykofyysisessä fysioterapiassa ihminen huomioidaan kokonaisuutena ja kuntoutus tapahtuu vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa tasavertaisina. Asiakas on paras oman kehonsa asiantuntija ja fysioterapeutin tehtävänä on auttaa ja tukea siinä missä asiakas tarvitsee apua ja tukea. Psykofyysisessä fysioterapiassa keskitytään kiireettömästi tuntemaan ja aistimaan mitä omassa kehossa tapahtuu sekä tiedostamaan miltä ja missä liikkeet tuntuvat. Myös asiakkaan voimavarat on tärkeää huomioida, kuntoutumisesta ei saa tulla suoritetta ja lisätaakkaa.

 

Psykofyysisen fysioterapian käynti muodostuu useimmiten keskustelusta, asiakkaan voinnin ja toiveiden kuulemisesta sekä asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaisesta toteutuksesta. Lopussa vedetään aina yhteen tuntemuksia ja kokemuksia. 

Psykofyysiseen fysioterapiaan olet tervetullut juuri sellaisena kuin olet tarvitsematta pelätä, että joudut tekemään kivun kanssa tai että sinut pakotetaan tekemään. Kaikki toteutus tapahtuu yhteisymmärryksessä asiakkaan ja fysioterapeutin välillä, molemmat tarvitsevat toisiaan hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi 🙂

Vastaa