Sitten, kun…. vaiko NYT? Siinä vasta pulma.

Ootko joskus pysähtynyt miettimään mikä sulle on oikeasti tärkeetä ja teetkö elämässä niitä juttuja mitkä on sulle merkityksellisiä ja mitkä lähtee sun sydämestä?
 
Mä tajusin taas tänään miten välillä kaikessa suorittamisessa ja touhuamisessa unohtaa sen oleellisimman, sen mikä oikeesti tekee onnelliseksi. Kaupungilla äidin ja koiran kanssa kahvilla ja Tuomiokirkon valojen sytyttämistä katsomassa ILMAN KIIRETTÄ. Miten ihanaa yhdessä oloa ja sitä tulee tehtyä ihan liian harvoin ja liian vähän. 
 
Olen alkanut pohtimaan, että jonkun läheiseni tai koirani kuollessa en halua miettiä, että ” Olisi pitänyt…”. Tai voihan sitä itsekin sairastua. Meillä on vain tämä hetki ja huomisesta ei kukaan voi luvata meille mitään. Yritetään siis elää tässä hetkessä, rakastaa ja nauttia enemmän, pelätä ja murehtia vähemmän. Onnellisuus on oikeasti tosi pienissä asioissa, ei rahassa ja materiaalissa. 
 
Liian usein sitä tulee ajatelleeksi “Sitten, kun…”. Toukokuussa oma maailma pysähtyi, kun elämää rakkaammalla koirallani todettiin molemmissa kyljissä pahanlaatuiset kasvaimet. Ne saatiin onneksi pois, mutta silloin päätin, että ei enää “Sitten, kun…” vaan NYT. Samoin kun omalla äidillä leikattiin vuosi sitten aivokasvain, kukaan ei pystynyt takaamaan miten leikkaus menee ja selviääkö äiti. Silloin mietin, että elämä on vaan niin epäreilua. Myös oma sairastumiseni pysäytti toukokuussa 2011. Vasta nyt alan ymmärtämään, että olisin voinut kuolla tai ehkä saada jotain halvausoireita. 
Omaksi onnekseni minä selvisin, äitini selvisi ja koirani kasvaimet saatiin kokonaan pois. Kaikki voivat olosuhteisiin nähden hyvin, mutta aina asioista jää jälki kehoomme ja mieleemme. Ehkä elämän on vain tarvinnut muistuttaa muo liian monta kertaa siitä, että oppisin elämään hetkessä, nauttimaan siitä mitä on. Toki meillä jokaisella on syymme miksi murehdimme ja pelkäämme ja todellakaan aina ei tarvitse olla positiivinen, mutta asioihin voi oppia suhtautumaan uudella tavalla. Elämä ei ole eikä tule olemaan ruusuilla tanssimista, mutta teemme itse joka päivä valinnan siitä näemmekö sen mikä on hyvin ja mitä meillä on vai sen mikä on huonosti ja mitä meillä ei ole.

 

           Mielellä on tapana unohtaa ja silloin on hyvä, että on jokin konkreettinen asia muistuttamassa vaikka kaapin ovessa.

Vastaa