Työhyvinvointia psykofyysisestä näkökulmasta

Kävin pitämässä istumatyöntekijöille psykofyysisiä harjoitteita. Ajatuksena harjoitteissa oli työntekijöiden kehotietoisuuden ja itsetuntemuksen harjoittaminen. Usein ergonomiaa ja istumatyöstä johtuvia vaivoja pyritään hoitamaan hyvin ulkoisesti, jolloin vaikuttavuus usein jää hyvin lyhytaikaiseksi. Puhunkin usein sisäisen ergonomian harjoittamisesta. Kehotietoisuuden parantuessa ihminen oppii itse säätelemään omia asentojaan kehoaan kuuntemalla. Omien asentojen ja reaktioiden tiedostaminen vaatii pysähtymistä ja usein myös hidastamista kiireen keskellä. Hyvät ulkoiset puitteet eivät kokemukseni mukaan läheskään aina takaa oireettomuutta, jos työntekijän tietoisuus omista tottumuksistaan ja tavoistaan on puutteellista.

Käyntini koettiin positiivisena ja työntekijöiltä tuli mm. seuraavanlaisia kommentteja: ” Huomasin asennon vaikuttavan olkapääni kipuun”, ”Tää oli oikeesti hyvä juttu” ja ”Toisen ohjaus helpotti huomion pitämistä tässä hetkessä”. Osallistujat tekijätkin tunnin aikana hyvin paljon havaintoja itsestään. Kevyet, pienet liikkeet hengityksen tahtiin tehtyinä tuntuivat hyviltä. Lopussa he tekivät pienen hieronnan toisilleen, jossa hierottavana oleva sai hetken nauttia olemisesta. Läsnäolo hetkessä tuntui olevan haasteellista, mutta tervetullutta.

Haastoinkin työntekijät valitsemaan yhden asian, johon yrittäisivät kiinnittää enemmän huomiotaan pysähtymällä kiireiden keskellä. Pieni pysähtyminen työn lomassa auttaa kehoa ja mieltä palautumaan ja parantaa vireystilaa. On mielenkiintoista jossain vaiheessa kuulla miten he tarttuivat haasteeseen.

Vastaa